Introssa kun epäilin, ettei tänne tuu kirjotettua paljon mitään kaunista, hyvää tai positiivista, ni antaapa olla! Nyt on meinaan menny hetken aikaa sen verran kivasti, että täytyy kirjottaa muistiin, ettei vaan unohdu! :D

Höm, elikkä torstai oli kiva, vaikka illalla olinki vähän sekaisin, ku en osannu päättää, meenkö kuoroharkkoihin vai Kirjakahvilaan; samalla mietin, mitä järkeä mun on osallistua kuorotoimintaan, jos en haluais esiintyä, koska esityksiä varten naisoletettujen täytyy laittaa päälle mekko. Kun harkkojen alkamisaika sit vaan lähesty, hätäännyin eneneväs määrin, ja lähetin pitkän ja ehkä vähän sekavan viestisolkotuksen  kuorokaverille, joka oli ikävä kyllä sit jo lähtenyt, eikä päässyt viestiä lukemaan. Sit alko tietty hävettää et ai saatana, miks mä menin tommost kirjottaan, ei se haluu tietää, ei kele ett oon nolo! Menin siit huolimatta sit kumminki Kirjakahvilaan, missä oli vähän ahdasta (ja siis mulle ahdistavaa) mut silti aika kivaa, ja kirjotin nimeni vapaaehtosten listalle ja join teetä ja söin sipsei. Ja sit ku pääsin kotiin, ni kaveri tekstas takasin, että en avautunu liikaa, ja hän ymmärtää, ja voidaan hengata joskus, ja yks toinenkin tosi hyvä tyyppi vois ilahtua, jos sen kutsuis mukaan! Ja sit mä tanssin pikku pikku voitontanssin, silleen niinku näin ja menin iloisena nukkumaan. X3

 

Sit oli perjantai, joka oli... Vissiin vaan perjantai..? Kävin Ikeas ostaa uuden säleikön mun petiin - vähän laadukkaamman täl kertaa. En oo vieläkään tosin saanu sitä pirulaista koottuu, vaan oon nukkunu vieraspetillä pari yötä.

 

Eilen sit oli sukulaistapaaminen mamman ja edesmenneen papan mökillä, jonne pääsin isän ja isän vaimon kyydillä. En odottanu mitenkään innolla sitä, kun näistä sukulaisista vaan isä ties mun sukupuoliristiriidasta... Mutta kun sit päästiin sisätiloihin ja setä nosti maljaa ja ehdotti, että kaikki kertoo vuorollaan, mitä kuuluu, ja mikä kesän kohokohta oli... Noh, se tilaisuus vaikutti liian hyvältä jättää käyttämättä, vaikka alkuun harmissani mietinki, onko joku jo etukäteen käynyt kertomassa kaikille ja prepannut ne kuulemaan mun uutiset, ja sit päättänyt lavastaa tommosen tilanteen, jossa kaapistatulo on mahdollisimman helppoa. Mut mitäs siinä sit, vaikka niin oiskin käynyt; kaapista tulin silti muunsukupuolisena aika rytinällä. Eikä kukaan sanonu mitään, paitti isän vaimo, joka totes olevansa liikuttunu siit, että olin niin rohkee... Ehkä mä sit olin, mut toisaalta tuntuu, että se oli pakko jossain vaiheessa saada pois alta, että jaksan olla tekemisissä mun sukulaisten kanssa ylipäätään. En mä vaan jaksa, jos ne sukupuolittaa mut jatkuvasti väärin, ja jos joku ei mua hyväksy, niin haluun mieluummin tietää sen, että voin sit jättää semmoset omaan arvoonsa ja tosiaan ettii sitä tukee muualta, mitä tarviin.

Mut, siinäkin kävi siis paljon odotettua paremmin, ja sit syötiin ja juteltiin ja pelattiin mölkkyy ja kasinoo ja syötiin vähän lisää. Kotimatkalla juteltiin isän ja sen vaimon kanssa kaikkee mielenkiintosta, ja... niih. Ilosena saavuin kotiin ja ilosena menin tutimaan. Ja nyt on Sunnuntai, ja meinaan vaan löhötä ja ehkä chattailla jossain.

 

Okei, tulevaisuuden minä, joka luet vanhoja juttujas: Muista, että asiat menee joskus just oikeen, ja muista, että se johtuu aika useen siitä, että sä teet oikeet valinnat sillon, ku tarttee. Oot just hyvä. ♡

 

Piis aut.